Nahkahameessa huikeiden naisten Agneksen ja Johannan rinnalla tunnen olevani oikeassa paikassa. Lija nauraa katsomossa ja heittelee toinen toistaan absurdimpia ideoita. Välillä kaivellaan vaatekasseja, sekoillaan tekstien kanssa, regressoidutaan ja kuunnellaan unkarilaisia kansanlauluja. Johanna soittaa viulua, Agnes mitä vaan ja minä heilutan tamburiinia ja koitan parhaani mukaan esittää uskottavaa. Aina olen halunnut kuulua bändiin, nyt näiden mimmien kanssa tajuan, että kaikki on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti